Allekirjoittaneen kaltaiselle sinkkunaiselle on aina yhtä kamala sairastua vauvakuumeeseen. Kun vauvakuumeeseen lisätään allekirjoittaneen blogiriippuvaisuus, voi melko hyvin arvata, mitä siitäkin sitten seuraa. (Ei ainakaan mitään hyvää.)

Viime perjantaina oli tarkoitus käydä syömässä Tyypin kanssa - toisinsanoen käydä treffeillä ensimmäistä kertaa vuoteen. Arvatkaapa, tulinko kipeäksi. (Svar ja.) Ehdotin uusintayritystä tälle perjantaille, mutta Tyypille ei käynyt. (Jotain menoa, en tiedä, mitä.) Nyt mietin, ehdottaisinko lauantaitreffejä vai noudattaisinko alkuperäistä suunnitelmaani ja suuntaisin sunnuntaita edeltävänä iltana helluntaiseurakunnan Wake Up -iltaan. Choices, choices...

Pitää katsella. Ja ehkä hankkia joskus se paljonpuhuttu elämä.

Ylihuomenna olisi haalaribileet - tai oikeastaan pubikierroksen tapainen. Haalareita minulla ei ole, mutta lippu kierrokselle yhtäkaikki. Sitä ennen minun pitäisi (taas kerran) määritellä suhtautumiseni alkoholiin.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Mistähän sitä voisi lähteä hakemaan Jumalaa? Hänenhän pitäisi olla kaikkialla, kaikkien kanssa. "Hei, Isi, missä oot? On ikävä."